"Mistä mä saan lisää": Inhousen ennätystenrikkoja, joka ei tyydy koskaan
Kun Samu sai läpi kaupan, jonka arvo tulee nousemaan sopimuskaudella useisiin miljooniin euroihin, hän juhlisti sitä omalla tavallaan. Hän meni töihin. Tarkemmin sanottuna seuraavaan tapaamiseen, joka odotti kalenterissa jo valmiina.
Samu on rikkonut Inhousen myyntiennätyksen neljästi, ja viides saattaa olla tulossa. Mittarina on euro, ihan puhtaasti: kuinka monta miljoonaa on myyty. Silti se hetki, kun iso kauppa varmistuu, ei tunnu päätepisteeltä vaan lähtölaukaukselta.
"En mä jotenkin osaa siihen tyytyä. Se vaan pyörii, että mistä mä saan toisen tämmösen. Tai vielä isomman."
Tässä on tarina tyypistä, jonka kohdalla nälkä ei lopu koskaan, ja talosta, joka on antanut sille nälälle tilaa kohta kaksitoista vuotta.
Kehästä myyntiin
Draivi on peräisin urheilusta. Samu kilpaili yli kaksikymmentä vuotta nyrkkeilyssä ja potkunyrkkeilyssä, voitti kaksi Suomen mestaruutta ja maailmancupin kultaa, kiersi maailmaa Meksikoa ja Ugandaa myöten. Lajiin kuului myös turpaan saaminen, kerran tyrmäykseen asti. Se ei tunnu jättäneen jälkeä Samun asenteeseen. Itsensä benchmarkkaaminen, jatkuva pyrkimys tehdä sama asia ensi kerralla paremmin, on kulkenut mukana koko elämän.
Ennen Inhousea Samu työskenteli viisi vuotta pankissa, mutta konservatiivinen paikka ei tuntunut omalta. Kravatti kiristi sekä kirjaimellisesti että henkisesti, ja sääntöjä tulikin venyteltyä pukeutumisen osalta. Ja sitten tuli huomautus, jonka harva myyjä saa.
"Sain huomautuksen siitä, koska myin liikaa."
Inhouseen häntä oli pyydetty mukaan jo perustamisvaiheessa, mutta silloin urheilu vei. Kolmannella kysymisellä hän tuli.
Myyntiennätyksiä euroissa
Nykyään Samu on senior account manager, ja kuten hän itse rehellisesti tiivistää, myyjä. Hän tapaa asiakkaita ja rakentaa heille ratkaisuja Elisan palveluista, laidasta laitaan: nettiyhteyksiä ja liittymiä, asiakaspalveluratkaisuja, monimutkaisia IT- ja CX-kokonaisuuksia.
Tahti on kova. Tapaamisia ja puheluita kertyy viikossa 30·40, ja yhdeksän palaverin päiviä on tullut vedettyä useamman kerran. Kaupat vaihtelevat pienistä jättimäisiin: isoin yksittäinen on yhden vuoden laskutuksessa mitattuna toista miljoonaa euroa, sopimusajalle laskettuna moninkertainen.
Rahasta Samu ei tee numeroa eikä myöskään teeskentele, ettei se merkitsisi. Sadan tuhannen euron ansioihin meni viitisen vuotta, ja tänä vuonna luku asettuu reilusti sen yli. Mutta heti perään tulee tärkeämpi pointti: pelkkä raha ei riitä selitykseksi.
"Haluan voittaa"
Kysyttäessä, mistä menestys tulee, Samu pelkistää sen yhteen asiaan.
"Haluan, että asiat hoidetaan, ja hoidetaan hyvin. Haluan olla koko ajan parempi siinä mitä teen. Haluan voittaa. Se on se kovin drive."
Tyytymättömyys ei ole tässä haukkumasana vaan kehityksen polttoaine.
Se on samalla syy, miksi tämä malli ei sovi kaikille. Samu haluaa sähköpostilaatikon tyhjäksi työpäivän päätteeksi, ja viesteihin tulee vastattua viikonloppunakin. Kahdeksaan tuntiin päivä ei taivu.
"Ei tämä työ ole kaikille. Ei missään tapauksessa."
Miksi 12 vuotta talossa
Tyyppi, joka ei tyydy mihinkään, on silti pysynyt samassa talossa kohta kaksitoista vuotta. Sekään ei ole sattumaa.
Yksi syy on kasvu. Digitaalinen kenttä ottaa Samun mukaan älyttömiä askelia, palvelut muuttuvat, eikä kahta samanlaista päivää tule. Toinen on vapaus: työpäivän saa rakentaa pitkälti niin kuin itse haluaa. Kolmas on porukka. Samu tekee paljon töitä yksin, mutta apua voi pyytää keneltä tahansa. Kukaan ei mikromanageeraa eikä kurki olan yli.
Hän puhuu myös siitä, mikä talossa ei ole hänelle tärkeää. Esimiehenä hän on aikanaan ollut, eikä se ollut hänen juttunsa. Inhousessa ei myöskään kiivetä perinteistä korporaation tittelitikapuita, ja sen Samu sanoo suoraan: jos haluat olla uraohjus ja kerätä johtajan titteleitä, tämä ei välttämättä ole se paikka. Hän vain ei pidä sitä menetyksenä.
"Sehän on vaan titteli. Jos taas haluaa tienata, niin mahdollisuuksia täällä on, sen mukaan minkä itse laskee."
Kenen kannattaa hakea Inhouselle
Vuosien varrella Samu on oppinut aistimaan, kuka pärjää ja kuka ei. Kaava on yllättävän selvä. Ne, jotka kävelivät sisään julistaen rikkovansa hänen ennätyksensä, eivät yleensä olleet talossa paria kuukautta pidempään. Ylimielisyys on luotettava ennusmerkki.
Onnistumiseen vaaditaan kahta asiaa: nälkää ja nöyryyttä. Samu myöntää olevansa vaativa, paikoin hankalakin, mutta korostaa, ettei ilman nälkää tässä yksinkertaisesti pärjää.
"Jos et ole yhtään nälkäinen, niin et voi meillä pärjätä, etkä oikeastaan haluakaan. Myynnissä pitää kehittyä."
Mielenkiintoisinta on, etteivät talon huiput näytä huipuilta. He ovat omalaatuisia ihmisiä, joilla on vahvoja mielipiteitä ja kyky perustella ne, ja ennen kaikkea kestävyyttä. Juuri tätä Inhousella arvostetaan: porukka, jonka kanssa reissuun lähteminen on palkinto eikä rangaistus. Parhaat muistot Samulla ovatkin juuri matkoilta, viimeksi Portosta.
Kenen sitten ei kannata hakea Inhouselle? Vastaus on lyhyt: sen, joka ei ole nälkäinen, ei ole tavoitteellinen eikä halua kasvaa. Kaikille muille ovi on auki.
Ja kenelle Samu lopulta haluaa todistaa pärjäävänsä?
"Ainoa, kenelle haluan näyttää, olen minä itse. Ja minä haluan kehittyä."
Tunnistitko itsesi? Jos sinulla on nälkä, nöyryyttä ja halu kehittyä myynnissä, hae mukaan. Tutustu avoimiin paikkoihin Inhouse Groupilla.
