Onko suomalainen sisu supervoima?

Onko suomalainen sisu resilienssin korkein muoto työelämässä?

Elettiin vuotta 2010. Ikää oli mittarissa 22 vuotta. Joillekin elämä oli edessä ja minusta tuntui, että olin kahlinnut itseni epäonnella. Olin hometaloloukussa, veljeni oli noin viikko sitten tehnyt itsemurhan, olin saamassa tuoreet vainajan takausvelat niskaani, parisuhdetta kiristi ja tilillä taisi olla rahaa juuri sen verran, että sain maksettua lounaan peruskoulutuksessa uusille työntekijöille.

Tuo oli pieni otos eräästä epätoivon hetkestä, kun ajattelin, että en kestä enempää. Näitä hetkiä oli ollut aiemmin ja tulisi näiden koitosten jälkeenkin. Muistan kuitenkin, että tuona eräänä varjojen ajanjaksona opin tuntemaan rajani, luottamaan voimavaroihini. Sumuisella ja sekavalla matkallani löysin myös yhden tärkeimmistä tulevaisuuden työelämän taidoista vaikeuksien keskellä.

Resilienssi on taito, jota sain ja jouduin harjoittelemaan. Matka sisäiseen mielenmaisemaani ja sieltä ulos oli aika hurja. Ja jos se reilu 10 vuotta sitten autossa itkenyt Saara olisi tiennyt missä on tänään, olisi varmasti lentänyt pyllylleen. Supervoimani ovat syntyneet lohduttomuuden lähteellä, jossa ei ole ollut vaihtoehtoja kuin mennä vähän rikki. Tässä sitä kuitenkin ollaan aika monta vaikeutta myöhemmin, vahvempana ja tervepäisempänä kuin koskaan. Oma polku tuolta hetkestä tähän päivään on kuitenkin vaatinut minulta paljon kysymyksiä ja eniten itselleni:

Kuka olen?
Miksikä haluan tulla?
Miten sinne pääsen?
Mikä on minulle tärkeintä saavuttaa elämässä?
Mihin arvomaailmaan ankkuroin tekemiseni?
Tunnenko vahvuuteni reunat?

Jos et koskaan epäonnistu tai koe vaikeuksia, oletko ikinä edes yrittänyt?

Viimeisimpänä tulee mieleen Steve Jobs, joka tuli itse perustamastaan yrityksestä potkituksi – ja palasi pelastamaan sen. Kun häneltä kysyttiin, onko hän koskaan miettinyt luovuttamista, vastasi Jobs lähes silmääkään räpyttämättä, että ei koskaan. Se mitä Steve Jobs omaa jääräpäisyyden lisäksi on aimoannos resilienssiä.

Mitä on resilienssi?

Uskon, että resilienssi on digitalisoituvan työelämän uusi supervoima.

Maailma ympärillä muuttuu nopeammin kuin koskaan ja näin ollen rakenteet, joita olemme luoneet historiassa vaativat uudistamista. Se vaatii myös meiltä jokaiselta uudistumista etenkin työelämässä. Olemme tottuneet työskentelemään toimintaympäristössä, jossa ei tapahdu hirveästi muutoksia. Tekeminen perustuu perinteisiin sekä vallitsevan tilan ylläpitämiseen, jossa oletuksena on se, että mikään ei muutu ja voimme vain keskittyä nykyisten toimintamallien tehostamiseen.

Maailmanlaajuinen pandemia oli osoitus siitä, että totutut rakenteet, tavat ja tottumukset voivat mennä yhdessä yössä täysin uusiksi.

Ja koska toimimme digitaalisten työkalujen varassa yhä enemmän, joudumme ja saamme prosessoida tietoa enemmän kuin koskaan aiemmin. Ja tässä astuu kuvaan resilienssi, jonka kehittämisen avulla olemme kykeneväisiä käsittelemään tietoa ja myös tekemään päätöksiä uuden ja muuttuvan tiedon perusteella. Se osoitti, että emme voi vain varautua ja ennakoida – meidän tulee kyetä mukautumaan, joustamaan ja palautumaan.

Elämme aikaa, jossa työelämän digiharppaus on tapahtunut – oikeasti. No miten Steve Jobs, vastoinkäymiset ja resilienssi liittyy toisiinsa ja onko tällä jutulla oikeasti mitään häntää?

Resilienssi on supervoima

Steve Jobs eli aina tulevaisuudessa ja vei oman toimintansa sinne missä muut eivät olleet vielä osanneet edes haaveilla olevansa. Se on vaatinut epäonnistumisia, tuottanut vaikeuksia, mutta myös osoittanut, että resilienssi on ollut supervoima, joka on kantanut hänet tähän pisteeseen: keksijäksi ja yrittäjäksi, jonka ansiosta maailmassa on aika paljon enemmän innovaatioita sekä rohkeutta. Tulevaisuuden organisaatiot sekä yksilömenestyjät omaavat resilienssiä. Pohjimmiltaan resilienssi on myös syvää itsensä tuntemista.

Palataan aikakoneella tuohon hetkeen, kun tuntui, että omat siivet eivät enää kanna. Silloin opin elämään hetkessä. En eilistä enkä huomista päivää. Vain tätä hetkeä. Opin kuulostelemaan sisintäni ja tuntemaan kantokykyni reunat ja pakotettuna harjoittelemaan resilienssiä.

Venyin vaan en murtunut. Kaaduin ja silti nousin. Miten selvitä veljen itsemurhasta? Ei mitenkään. Sen kanssa voi silti tehdä rauhan ja oppia elämään. Miten selviytyä pelkällä provisiopalkalla homelainoista ja takausveloista? Kyllä voi. Se vaati aikaa ja aloittamista puhtaalta pöydältä joka päivä, oman toiminnan reflektoimista sekä myös kykyä mukautua ja muuttaa omia toimintamalleja. Tuo aika vaati palautteenottokykyä sekä omien lukujen mittaamista ja kehittämistä systemaattisesti. Se vaati halua olla parempi joka päivä, mutta silti armollisuutta itselleen ja läheisilleen. Tärkeintä on tuntea omat rajansa sekä voimavarat ja milloin niitä voi koetella ja milloin taas tarvitaan lepoa.

Ympäröi itsesi oikeilla ihmisillä

Jotenkin sitä silti sai voimavarat hoitaa haavansa, elää täyttä elämää ja välillä hidastaa. Sitä oppi, että ympärillä tapahtuu koko ajan niin hyviä kuin pahoja asioita. Ainut mihin voin vaikuttaa on oma mielenmaisema ja se, miten päätän itse valita askeleeni. Opin senkin, että kun ympäröi itsensä oikeilla ihmisillä, elämänkatsomuksella ja valinnoilla, aina ei tarvitse olla vahva ja omien voimien tunnossa vain puurtaa menemään.

Uskon, että jos elämää vertaisi viljelemiseen, parhaiten menestyisi se pelto, jonka viljelijä ympäröi omat viljelyksensä hyvällä siemenellä antamalla omia vahvoja ja hyviä siemeniä naapuriviljelijöiden peltoihin. Näin ei ole vaarana, että omat viljelykset turmeltuvat, kun ympärillä kasvaa heikkoa satoa. Sama pätee elämään. Kun ympäröi oman arkensa ja yrityksensä hyvillä kumppaneilla, ihmisillä ja ystävillä, yleensä on tapana käydä niin, että hyvä palaa luoksesi ja omatkin voimavarat kantavat. Siksi sanon aina hieman pilke silmäkulmassa, että en tee töitä mulkkujen kanssa.

Ilmainen vinkkini

Eli ilmainen vinkkini sinulle: tee hyvää, ajattele hyvää ja älä luovuta. Ympäröi itsesi ihmisillä, joiden kanssa ihan aikuisten oikeasti haluat olla. Puhu vähemmän ja kuuntele enemmän. Kysy paljon kysymyksiä ja älä luovu oppimisen nälästä tai ajattele, että nyt olet valmis tai ajattele olevasi koskaan parempi kuin muut. Tunne silti arvosi, mutta ymmärrä että viisautta on usein teot tyhjän puheen sijaan.

Ole visionääri ja uskalla haaveilla. Äläkä luovuta. Voit luopua epäterveellisistä asioista ja myrkyllisistä ihmissuhteista, mutta älä silti luovuta unelmiasi. Minäkin haaveilin ajasta, jolloin käsitykset myynnistä muuttuvat, kunnes päätin tehdä sille jotain ja valita suuntani enkä antaa muiden tehdä sitä puolestani.

No, en ihan Steve Jobs taida olla – mutta saan olla osana organisaatiota, joka edustaa myynnin tulevaisuutta. Vaikka myyntiä tehtäisiin kuusta sadan vuoden päästä.

Tiisu laulaa, että Suomalaisen suurin riesa on sisu. Minä sanon, että se on Suomalaisen työelämän supervoima. Sisu on resilienssiä. Ja resilienssi on kuin saven valamista.

Savi valajan käsissä on hyvä esimerkki siitä, että mitä useammin savi on särjetty, rusennettu ja poltettu, sitä parempaa siitä tulee. Ihan kuten elämässäkin, kun me koemme sopivassa mittakaavassa myrskyjä ja sadetta, kun me hikoilemme kuumuudessa tai palelemme pakkasessa, opimme sietämään rajumpiakin olosuhteita, viisastumme ja kehitymme. Parhaat ja kauneimmat ruukut tehdään rikki menneistä astioista.

Jotta voi tulla parhaaksi luomukseksi itsestäsi, pitää uskaltaa katsoa silmiin pahimpia pelkoja, haavoja ja uskaltaa myös päästää irti surusta, vihasta ja katkeruudesta, selittelystä ja omista suuruuden harhoista. Jotta voi tulla suureksi, pitää tiedostaa kuinka pieni on.

Savi valajan käsissä muovataan eheäksi, aineksena elämä, aimoannos aikaa, kärsivällisyyttä ja hippu rohkeutta.

Mitä järkeä on käyttää aikaa viisauden etsimiseen myyntityössä?